Seksifantasiat. Ne pienet, kuumat elokuvat pään sisällä, jotka ilmestyvät joskus kesken tiskikoneen täyttämisen, joskus vasta kun valot sammuu ja toinen hengittää jo tasaiseen. Ja vaikka niistä puhutaan yllättävän vähän, ne ovat pariskunnissa tosi yleisiä. Ei vain “rohkeilla” tai “avoimilla” ihmisillä, vaan myös niillä, jotka näyttävät ulospäin ihan perusarkisilta: koira, työvuorot, mökkireissut, yhteinen sähköposti… ja silti, jossain siellä, mielessä, voi olla skenaario joka saa vatsan kihelmöimään.
Fantasia ei ole lupaus. Fantasia ei ole todistus siitä, että suhde olisi vajaa. Se on enemmänkin kieli, ja joskus se kieli puhuu asioista, joita ei edes osaa sanoa ääneen. Tai joita ei halua. Tai joita haluaa, mutta eri tavalla kuin luulee. Ja tiedätkö mitä: se on ihan ok.
Tästä tulee vähän flirttaileva, vähän rehellinen matka siihen, mitä pariskuntien seksifantasiat usein ovat, miksi niitä syntyy, ja miten niistä voi tehdä kahden ihmisen yhteisen leikin ilman että kumpikaan tuntee olevansa testissä. Koska ei, tämä ei ole koe. Tämä on kutsu.
Miksi fantasiat kiinnostavat juuri parisuhteessa?
Kun ollaan yhdessä, syntyy turvallisuus. Ihana. Ja samalla, turvallisuus voi joskus tehdä halusta… no, vähän ennustettavaa. Ei huonoa. Ennustettavuus voi olla jopa superseksikästä, jos se on “minä tunnen sinut ja tiedän mitä tapahtuu”. Mutta joskus se on myös sitä, että halu tarvitsee pienen kierteen, pienen poikkeaman, jonkun uuden kulman, jotta se herää uudelleen, sähähtää.
Fantasiat ovat halun laboratorio. Siellä saa kokeilla ilman seurauksia, ilman aikataulua, ilman että kukaan loukkaantuu kun jokin ei tunnukaan hyvältä. Niissä saa olla eri versio itsestään: rohkeampi, alistuvampi, määräävämpi, huoleton, vallaton, vähän ilkeä, vähän kiltti. Ja kumppani voi olla samaan aikaan tuttu ja täysin uusi. Se on aika villiä, jos pysähtyy ajattelemaan.
Ja koska tämä on parisuhde, fantasiat eivät ole vain “seksijuttu”. Ne liittyvät usein valtaan, läheisyyteen, nähdyksi tulemiseen, luvalliseen itsekkyyteen. Siihen että joku haluaa sinua niin että se melkein sattuu. Tai siihen että saat olla se, joka haluaa, ilman että tarvitsee selittää miksi.
Yleisimmät fantasiat pariskunnilla
Fantasiat toistuvat, koska ihmiset toistuvat. Tarpeet toistuvat. Ja vaikka yksityiskohdat vaihtuvat, tietyt teemat ovat kuin vanhoja, ihania kappaleita jotka palaavat soittolistalle.
1. Roolileikit: “Entä jos en olisikaan minä?”
Roolileikit ovat klassikko syystä. Ne antavat luvan irrottaa arjesta. Opettaja ja oppilas, vieras baarissa, hieroja ja asiakas, “tapaamme ensimmäistä kertaa”. Jotkut rakastavat pieniä, hienovaraisia rooleja—katseita, sanoja, uutta nimeä. Toiset haluavat kunnolla pukineet, taustatarinan, jopa sääntöjä. Ja joo, välillä se on vähän kömpelöä, välillä naurattaa, ja sekin voi olla kuumaa. Koska nauru kertoo turvallisuudesta, ja turvallisuus… no.
Roolileikki voi tarkoittaa myös sitä, että haluat tulla nähdyksi eri tavalla. Että kumppani katsoisi sinua kuin joku, joka ei “tiedä kaikkea jo”. Tai että sinä saisit katsoa kumppania ilman arkisia rooleja: ei puoliso, ei vanhempi, ei vastuunkantaja, vaan vain ihminen joka on haluttava. Pelottavan haluttava.
2. Valta ja alistuminen
Valtaleikit, dominointi ja alistuminen, ovat yksi yleisimpiä fantasiakategorioita. Ja se ei tarkoita, että kotona olisi ongelmia tai että joku haluaisi oikeassa elämässä tulla kontrolloiduksi. Usein päinvastoin. Ihmiset, joilla on paljon vastuuta, saattavat fantasioida antautumisesta, siitä että joku muu päättää. Se on lepoa. Seksuaalista lepoa. Ja toiset taas kaipaavat luvallista määräämistä, koska arjessa he ovat aina “kohteliaita”, aina joustavia, aina kilttejä. Fantasiassa saa olla suora.
Sitten on se puhe. Kielletyt lauseet. Käskyt. Anominen. Kehut. Ja joskus myös “rangaistus”, joka on oikeasti sovittu leikki. Tässä kohtaa korostuu se, että fantasia voi olla kuuma juuri siksi, että se on rajattu, kehystetty, turvallinen. “Tässä leikissä näin.” Ja kun leikki loppuu, kaikki palaa lempeäksi.
3. Kolmas osapuoli
Tämä on se teema, joka herättää monissa eniten latausta. Se voi olla kiihottavaa ja pelottavaa samaan aikaan. Kolmikkofantasia ei aina tarkoita, että haluaisit oikeasti toteuttaa sen. Monille se on enemmän ajatus ylenpalttisesta halusta, siitä että sinua halutaan niin paljon että siihen tarvitaan lisää käsiä, lisää suuta, enemmän kaikkea. Tai ajatus siitä, että kumppani on niin haluttava, että se melkein uhkaa… ja juuri siksi se kuumottaa.
Katsojafantasiat ovat oma alalajinsa: ajatus että joku näkee, että joku tietää. Se voi liittyä ekshibitionismiin, mutta yhtä usein se liittyy häpeän ja luvan leikkiin. “Tämä on väärin.” Ja siksi se on oikein, ainakin mielessä.
Jos tällaiset teemat nousevat, voi olla hyvä erottaa toisistaan kaksi asiaa: kiihottava ajatus ja toteuttamiskelpoisuus. Ne eivät ole sama, eikä niiden tarvitse olla.
Löydä seuraa kolmanneksi
Xperience United
Seksuaalisesti avoimien sinkkujen, parien ja yritysten sosiaalinen yhteisö. Löydät täältä mm. muita pareja, sinkkuja ja seksibileitä ja seksimiittejä!
4. Julkinen paikka
Kiinnijäämisen mahdollisuus on monelle se koko juttu. Ei välttämättä se, että joku oikeasti näkisi, vaan se, että sääntöjä venytetään. Hissi, sovituskoppi, autossa pimeällä parkkipaikalla, mökkilaituri aamuyöllä. Fantasia tuo mukaan sykkeen, kiireen, sen pienen vaaran maun. Ja se voi olla tapa palauttaa kehoon se nuoruuden “me ollaan vähän sekaisin toisistamme” -fiilis.
Tässäkin: fantasia voi olla vain fantasia. Mutta siitä voi ottaa elementin. Esimerkiksi “melkein julkinen” kotona: verhot auki vain vähän, parvekkeen ovi raollaan, tai se että sovitaan nopea, hiljainen kohtaaminen. Ei tarvitse tehdä mitään laitonta tai ahdistavaa muille ihmisille, mutta voi leikkiä sillä tunnelmalla.
5. Romantiikka ja hellyysfantasiat
Kaikki eivät fantasioi “rajummasta”. Osa fantasioi siitä, että kumppani olisi hellästi määrätietoinen. Että joku ottaisi aikaa. Että joku koskisi hitaasti, katsoisi silmiin, sanoisi ääneen mitä näkee. Että olisi kynttilöitä, musiikkia, hotellilakanat, tai ihan vain se että kukaan ei kiirehdi minnekään.
Nämä fantasiat liittyvät usein tarpeeseen tulla valituksi. Tulla ensisijaiseksi. Tulla hoivatuksi tavalla, joka ei ole arkista huolenpitoa, vaan eroottista huolenpitoa. “Minä haluan sinut.” Se lause, ja sen paino, ja se että se tuntuu totta.
6. Kaikki tabu ja kielletty
Tabu on tehokas mauste. Se voi olla ikäeroasetelma, “väärä” tilanne, salainen suhde, tai joku muu jännite. Usein tabu-fantasioissa on kyse häpeän ja halun sekoituksesta. Se on voimakas cocktail, ja siksi se palaa.
Tässä on tärkeä erottaa fantasia ja todellisuus erityisen tarkasti. Se että jokin ajatus kiihottaa ei tarkoita, että se olisi moraalisesti tai laillisesti ok toteuttaa. Moni ihminen on täysin terve ja turvallinen, vaikka mieli tuottaa rankkoja tai outoja skenaarioita. Mieli on kummallinen paikka. Se testaa rajoja. Se tekee tarinoita. Se etsii sähköä.
Jos jokin fantasia ahdistaa itseä tai tuntuu vieraalta omille arvoille, siitä voi puhua lempeästi, tai jättää sen rauhaan. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää puhki. Kaikkea ei tarvitse jakaa.
Miten fantasiasta puhutaan niin, ettei se tapa tunnelmaa?
Tässä kohtaa moni jumittuu. “Miten mä sanoisin tän ilman että se luulee…?” Ilman että kumppani loukkaantuu, pelästyy, kokee olevansa riittämätön. Ja joo, se on mahdollista. Mutta puhetapa ratkaisee.
Puhuminen kannattaa kehystää leikiksi, ei vaatimukseksi. “Mulla kävi mielessä tällainen ajatus, ja se kiihotti mua—ei siksi että meissä olisi mitään vikaa, vaan koska se oli kuuma.” Sitten voi kysyä: “Haluaisitko kuulla?” Jo se kysymys on eroottinen, koska se antaa vallan toiselle. Saat luvan. Tai et. Ja molemmat on ok.
Jos pelottaa aloittaa, voi käyttää asteikkoa. Pieni vihje, pieni tarina, pieni “mitä jos”. Tai voi puhua yleisellä tasolla: “Mua kiihottaa ajatus vallan vaihtelusta.” Ei tarvitse heti mennä yksityiskohtiin. Ja joskus yksityiskohdat kannattaa jättää vähän… kesken. Antaa toisen mielikuvituksen tehdä loput.
Yksi käytännöllinen keino on “kolme tasoa” -keskustelu:
1) Mitä on kiva ajatella.
2) Mitä olisi kiva leikkiä turvallisesti.
3) Mitä ei halua tehdä, vaikka se olisi kuuma mielessä.
Tämä tekee tilaa sekä halulle että rajoille, eikä kukaan joudu arvaamaan.
Fantasioiden toteuttaminen
Jos päätätte kokeilla jotain, aloittakaa pienestä. Fantasioita ei tarvitse “toteuttaa täydellisesti”, koska se ei ole teatteriesitys, vaikka se joskus siltä tuntuu. Usein kuuminta on se, että ylipäätään yritetään. Että toinen näkee vaivaa sinun halusi eteen. Se on intiimiä, ehkä intiimimpää kuin itse temppu.
Sopikaa rajat. Ja joo, se voi kuulostaa epäseksikkäältä, mutta se tekee tilaa spontaaniudelle. Kun tiedetään missä aita menee, voi juosta kovempaa. Turvasana tai selkeä stop-sana voi olla hyvä erityisesti valtaleikeissä, ja vielä parempi on sopia myös “hidasta” tai “pehmennä”. Kaikki ei ole mustavalkoista.
Ja jälkihoito, vaikka se kuulostaa tekniseltä: hetki, jossa palataan takaisin “meihin”. Hali, vettä, juttelua, kehuja. Se on se osa, joka tekee kokeilusta turvallisen ja tekee mieli kokeilla uudestaan.
Mitä, jos meillä on eri fantasiat?
Joskus toinen innostuu, toinen ei. Se voi tuntua torjunnalta, mutta usein se on vain makuero. Fantasia on intiimi asia, ja siksi siihen liittyvä “ei” tuntuu herkemmältä kuin moneen muuhun. Mutta “ei” voi olla myös huolenpitoa: “en halua mennä sinne, koska se ei tunnu turvalliselta.” Siinä on jotain arvokasta.
Silloin voi etsiä teeman ydin. Jos sinua kiihottaa vallan leikki, ehkä kyse ei ole käsiraudoista tai kovasta puheesta, vaan siitä että toinen ottaa aloitteen. Jos sinua kiihottaa kolmikkoajatus, ehkä kyse on siitä, että haluat tuntea itsesi erityisen halutuksi. Ydin on usein toteutettavissa monella tavalla.
Ja joskus, ihan rehellisesti, kaikkia toiveita ei tarvitse täyttää. Suhde ei ole fantasiapalvelu. Se on kahden ihmisen yhteinen maailma, jossa halu saa elää, mutta ei toisen kustannuksella. Silti, kannattaa olla utelias. Uteliaisuus on eroottinen taito.
Fantasia ei ole salaisuus, se on mahdollisuus
Pariskuntien seksifantasiat eivät ole merkki siitä, että jokin puuttuu. Ne ovat usein merkki siitä, että mielikuvitus toimii, että keho reagoi, että halu etsii reittejä. Ja kun niistä uskaltaa puhua—ei pakottaen, ei painostaen, vaan vähän flirttaillen, vähän nauraen, vähän punastellen—niistä voi tulla suhteen oma, salainen kieli. Sellainen, joka tekee arjesta terävämmän. Pehmeämmän. Kuumemman.
Ehkä kaikkein kuuminta on se hetki, kun sanot jotain, vähän varovasti, ja toinen ei säikähdä. Se vain katsoo sinua. Ja siinä katseessa on lupaus: “Kerro lisää.” Vaikka et kertoisi kaikkea. Vaikka jättäisit lauseen loppuun pienen tauon, pienen aukon, johon mahtuu teidän molempien mielikuvitus… ja se, mitä tapahtuu myöhemmin, kun ovi on kiinni.
