BDSM kuulostaa monelle samaan aikaan sekä vaarallisen jännittävältä että vähän pelottavalta. Ja rehellisesti, juuri siksi se vetää puoleensa. Siinä on lupaus: saat olla enemmän oma itsesi, intensiivisempi, leikkisämpi, rohkeampi. Saat myös sanoa “tämä tuntuu hyvältä” ja tarkoittaa sitä koko keholla. Mutta aloittaminen… se on se kohta, jossa mieli alkaa tehdä dramaattisia elokuvia ja huutaa, että entä jos teen jotain väärin. Hengitä. BDSM ei ole temppukirja eikä salaseura. Se on taito, keskustelu, yhteinen kieli — ja kyllä, joskus myös vähän härskiä naurua kesken kaiken, jos solmu menee vinoon tai joku unohtaa turvasanan ja sanoo “apua” tarkoittaen “lisää”.
Jos olet aloittelija, et tarvitse kallista varustearsenaalia etkä täydellistä itsevarmuutta. Tarvitset uteliaisuutta, suostumuksen ymmärtämistä ja halua oppia. Ja ehkä yhden luotettavan ihmisen, jonka kanssa uskallat olla vähän… arka ja vähän nälkäinen samaan aikaan. Se on ihana yhdistelmä.
Mitä BDSM oikeastaan on?
BDSM on sateenvarjo. Sen alle mahtuu bondage (sitominen), discipline (kurinalaisuus), dominance/submission (valta ja antautuminen) ja sadism/masochism (nautinto kivusta tai toisen kivun tuottamisesta suostumuksella). Mutta tärkein asia: BDSM ei ole pelkkää kipua eikä pelkkää “alistaa toista”. Se voi olla hellää, rituaalista, pehmeää, pervoa, lempeän kontrolloivaa. Se voi olla myös äärimmäisen intensiivistä, jos niin haluatte. Ja joskus se on vain pieni lisä mausteeksi: kädet ylös, katsekontakti, “pysy siinä”.
Monet aloittelijat luulevat, että BDSM = ruoska ja kellari. Todellisuudessa se voi olla keittiön pöytä, vaatekaapin vyö, ja yhteinen päätös, että tänään leikitään rooleilla. Tai että toinen saa määrätä, miten hitaasti riisutaan. Tai että sidot kädet huivilla ja kuiskaat jotain, joka saa toisen nielemään. Sellaista. Pientä. Silti sähköistä.
BDSM on myös vuorovaikutusta: valta ei ole “otetaan”, se annetaan. Se on tärkeä ero. Ja jos se tuntuu aluksi omituiselta, hyvä. Outo on joskus portti siihen, mitä oikeasti haluaa, mutta ei ole osannut sanoa ääneen.
Suostumus on kaiken ydin
Suostumus on BDSM:n sydän. Ilman sitä kyse ei ole BDSM:stä, vaan jostain muusta, eikä siitä mukavasta. Suostumus ei tarkoita vain “okei”. Se tarkoittaa, että molemmat ymmärtävät, mitä ollaan tekemässä, mihin asti ja millä ehdoilla. Ja että suostumus on peruttavissa milloin tahansa, ilman selittelyä. Tämän ei pitäisi tappaa tunnelmaa. Päinvastoin: monelle suostumus on nimenomaan se, mikä vapauttaa heittäytymään. Kun rajat ovat selvät, keho uskaltaa.
Käytännössä suostumus aloittelijalle tarkoittaa kolmea keskustelua: ennen, aikana ja jälkeen. Ennen puhutaan toiveista ja rajoista. Aikana tarkistetaan, miten menee. Jälkeen huolehditaan ja puretaan kokemus. Tämä voi kuulostaa “liian tekniseltä”, mutta älä pelästy. Keskustelu voi olla flirttiä. Se voi olla “mistä sä pidät” -kysymyksiä, pieniä tunnustuksia, ja hitusen punastelua. Se voi olla myös suorasanaista. Molemmat käy.
Ja yksi asia vielä, vähän terävästi: päihtymys ja BDSM eivät ole aloittelijalle hyvä pari. Jos et ole täysin läsnä, et myöskään kuule toista tai itseäsi kunnolla. Ja sitten se jännä muuttuu nopeasti huonoksi. Säästä viini jälkihoitoon, jos siltä tuntuu.
Mikä on kenenkin rooli?
Aloittelijana saatat miettiä, pitääkö sinun “valita rooli”: oletko dominoiva vai alistuva, sadisti vai masokisti, switch vai jotain muuta. Ei tarvitse. Moni löytää oman dynamiikkansa ajan kanssa, ja sekin voi muuttua kumppanin mukaan, elämäntilanteen mukaan, fiiliksen mukaan. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään laatikkoon heti, eikä ehkä koskaan.
Dominoiva (D) ohjaa, päättää, ottaa vastuuta. Alistuva (s) antautuu, tottelee, tarjoaa valtaa toisen käsiin. Switch nauttii molemmista. Ja sitten on ihmisiä, jotka eivät tunnista itseään näistä sanoista, mutta nauttivat silti kevyestä kontrollista, pienestä kovuudesta, painosta ranteessa, käskystä joka saa vatsan kääntymään. Se on ihan ok.
Tärkeää on erottaa fantasia ja todellinen tarve. Joku voi fantasioida kovasta alistamisesta, mutta oikeassa elämässä tarvita erityisen tarkkaa turvaa ja hellää jälkihoitoa. Joku voi haluta olla “kova Dom”, mutta oikeasti nauttii eniten siitä, että toinen pyytää ja kiittää. Kaikki nämä ovat validia. Tämä on leikkiä, mutta leikki voi osua syvälle.
Aloita pienestä
Sinun ei tarvitse aloittaa sitomisesta kattoon tai laittaa mitään “aitoa” BDSM-settiä ostoskoriin. Aloita pienestä, mutta tietoisesti. Kokeile yhtä elementtiä kerrallaan, niin opit, mikä toimii ja mikä ei. Yksi ilta voi olla pelkkää käskyjen ja kieltämisen leikkiä: “Älä koske itseäsi… vielä.” Toisena iltana voit lisätä käsien kiinnipitoa. Kolmantena ehkä silmälapun. Neljäntenä… no, ehkä ei lasketa liian pitkälle, mutta ymmärrät.
Tässä kohtaa moni huomaa yllättyvänsä: se, mikä kiihottaa mielikuvissa, ei aina tunnu hyvältä kehossa. Ja se, mikä kuulosti “liian pieneltä”, voi olla täysin tajunnanräjäyttävää, jos se tehdään oikein. Oikein tarkoittaa tässä: läsnäolevasti, sovitusti, leikillisesti. Joskus pelkkä ääni ja rytmi riittää.
Kolme helppoa kokeilua
Kokeile esimerkiksi näitä, yksi per ilta, älä ahmi kaikkea kerralla:
- Sanallinen dominointi ja suostumuksellinen käskyttäminen: “Polvillesi” tai “katso minua” tai “pyydä nätisti”. Sanojen vaikutus voi olla absurdi ja ihana.
- Silmien peittäminen: näkö lähtee, tunto voimistuu. Silmälappu tai huivi käy, kunhan se ei paina silmiä epämukavasti.
- Kevyt sidonta: pehmeät huivit tai erityiset bondage-narut, mutta aloittelijalle myös se, että toinen pitää ranteista kiinni. Ei aina tarvitse solmuja.
Näissäkin pätee: sopikaa etukäteen, mitä saa tapahtua ja mikä on “ei”. Ja pidä sakset lähellä, jos käytätte jotain, mikä voi kiristää.
Sovi ja muista rajat
Rajat ovat seksikkyyttä. Oikeasti. Ihminen, joka osaa sanoa “tämä on ok, tuo ei” on kuuma, koska hän on hereillä. Aloittelijan kannattaa tehdä rajat näkyväksi, vaikka se nolottaisi. Varsinkin jos se nolottaa. Silloin se on usein tärkeää.
Hyvä tapa on käyttää jaottelua: “kyllä”, “ehkä”, “ei”. “Kyllä” on asioita, joita haluat kokeilla. “Ehkä” on asioita, joita voisi testata tietyissä olosuhteissa. “Ei” on asioita, joita ei tehdä. Tämän voi tehdä kevyesti, vaikka sängyssä ennen leikkiä: “Yksi asia, jota haluan, yksi asia, jota en halua.” Se riittää.
Turvasana on myös aloittelijan supervoima. Yleinen malli on liikennevalot:
- Vihreä = jatka, tämä on hyvä
- Keltainen = hidasta, tarkista, säädä
- Punainen = lopeta heti
Sopikaa myös, mitä tehdään jos suu on tukittu tai puhuminen ei onnistu: esimerkiksi käsimerkit, kolme naputusta, tai vaikka esine, joka pudotetaan kädestä. Mutta jos olet aloittelija, pidä asiat yksinkertaisina. Ensin opitaan kävelemään, sitten juoksemaan korkokengillä.
Turvallisuus käytännössä
BDSM:ssä puhutaan usein “riskitietoisesta” leikistä. Se ei tarkoita, että kaiken pitää olla kliinistä. Se tarkoittaa, että ymmärrät perusasiat. Aloittelijalle tärkeintä on: älä tee asioita, joiden mekanismia et ymmärrä. Esimerkiksi kuristaminen ja hengityksen rajoittaminen ovat korkean riskin juttuja, eikä niihin pidä mennä “kokeillaan nyt vaan” -asenteella. Sama koskee kovaa iskuleikkiä tietyille alueille (munuaiset, kaula, selkäranka), ja pitkää sidontaa, jossa verenkierto voi heikentyä. Tämä ei ole moralismia, tämä on se, että haluan sinun nauttivan jatkossakin.
Käytännöllisiä perusjuttuja: tarkista tunto, lämpö, väri, ja liikkuvuus jos sidotaan. Älä jätä sidottua yksin. Pidä sakset tai turvaleikkuri lähellä, jos käytät köyttä. Jos käytät lyömiseen välineitä, opi mihin saa osua: pehmeät lihasalueet ovat ystäviä, nivelet ja sisäelinten alueet eivät. Ja aloittelijana: aloita kevyestä, nosta intensiteettiä hitaasti, kuuntele ääntä ja hengitystä, kysy välillä “miltä tuntuu”.
Muista puhua lisää
Moni pelkää, että puhuminen keskeyttää tunnelman. Oikeasti se voi rakentaa sitä. Jos osaat kuiskata “vihreä?” tai “keltainen?” tavalla, joka kuulostaa enemmän lupaukselta kuin kyselyltä, olet jo pitkällä. Ja alistuva voi oppia sanomaan “keltainen” niin, että se on samalla pyyntö: “hidasta, mutta älä lopeta.” Se on rohkeaa. Se on kuumaa. Ja se on turvallista.
Ennen leikkiä voit kysyä esimerkiksi: “Haluatko, että olen tänään lempeä vai tiukempi?” tai “Mitä sanaa haluat, että käytän sinusta?” (Jotkut pitävät “kiltti” -tyyppisestä, toiset haluavat neutraalimpaa.) Voit myös sopia jälkihoidosta etukäteen: halaus, suihku, hiljaisuus, kehuja, vettä. Ihmiset ovat erilaisia. Joku haluaa puhua, joku haluaa olla hetken vain iho ihoa vasten, eikä sanoja.
Jälkihoito
BDSM-leikin jälkeen keho ja mieli voivat tehdä omia temppujaan. Adrenaliini laskee, endorfiinit vaihtelevat, tunteet nousevat. Tätä kutsutaan usein “dropiksi” (subdrop, domdrop). Se voi tarkoittaa alakuloa, tyhjyyttä, itkuherkkyyttä, tai ihan vain outoa väsymystä. Se ei tarkoita, että leikki oli huono. Se tarkoittaa, että kehossa tapahtui paljon.
Jälkihoito on sitä, että palautetaan turva. Peitto, vesi, sokeri, rauhallinen ääni, kosketus, “sä olit ihana” — tai “sä teit tosi hyvin, kiitos”. Joskus jälkihoito on myös käytännöllistä: punoituksen tarkistus, mustelmien hoito, ja se, että sovitaan koska jutellaan kokemuksesta. Ja jos joku alkaa yhtäkkiä dissosioida tai panikoida, lopetetaan ja palataan perusasioihin: hengitys, lämpö, rauha, maadoitus. Tähän ei tarvitse mitään sankaruutta. Vain läsnäoloa.
Ja hei, joskus jälkihoito on myös naurua. Sitä, että myönnetään: “Mä olin niin hermona, että unohdin kaiken.” Se on söpöä. Se on inhimillistä. Se on osa oppimista.
Varusteet: vähemmän on enemmän
Aloittelijalle tärkein “varuste” on asenne. Mutta jos haluat ostaa jotain, tee siitä yksi harkittu juttu. Pehmeä silmälappu, laadukkaat bondage-teipit (jotka eivät tartu ihoon), tai kunnolliset mansetit ovat usein parempia kuin halpa setti, joka hiertää, kiristää ja rikkoo tunnelman.
Köysissä ja sidonnassa kannattaa opetella perusteet. Jos et halua opiskella, älä tee monimutkaisia solmuja. Käytä mieluummin mansetteja tai pidä käsistä kiinni. Se voi olla yhtä tehokasta. Ja joskus tehokkaampaa, koska kontakti on suora. Ihon lämpö, puristus, pieni tärinä sormissa. Siinä on jotain, mitä mikään väline ei korvaa.
Miten löytää luotettava leikkikumppani?
Jos leikit kumppanin kanssa, jonka tunnet, hyvä. Silloinkin: keskustelkaa. Jos taas etsit uutta ihmistä, mene hitaasti. BDSM-yhteydessä luottamus ei ole bonus, se on perusta. Luotettava ihminen kuuntelee, ei painosta, osaa sanoa “en tiedä, otetaan selvää”, ja suhtautuu turvallisuuteen kuin itsestäänselvyyteen, ei tylsään pakkoon.
Varoitusmerkkejä: hän vähättelee rajoja, kiirehtii, sanoo ettei turvasanoja tarvita, tai tekee sinusta syyllisen kun sanot “en”. Myös “minä tiedän paremmin mitä sinä tarvitset” on lause, joka kannattaa kuulla kirkkaasti. BDSM:ssä voi leikkiä vallalla, mutta oikea valta pysyy suostumuksessa. Jos se horjuu, poistu. Ilman draamaa. Tai draamalla, jos tarvitset. Sinun turvallisuutesi on tärkeämpi kuin kohteliaisuus.
Lopuksi
BDSM:ssä ei ole yhtä oikeaa tapaa. On vain teidän tapa, joka löytyy kokeilemalla, puhumalla, kompuroimalla ja yrittämällä uudestaan. Aloita pienestä, mutta ota se vakavasti siinä mielessä, että pidät huolta itsestäsi ja toisesta. Ja samalla, älä tee tästä liian jäykkää. Leikki saa olla leikkiä. Saat punastua. Saat nauraa. Saat sanoa “odota, mä en tiedä mitä teen” ja silti olla seksikäs. Koska rohkeus ei ole sitä, että tiedät kaiken. Rohkeus on sitä, että uskallat kysyä.
Jos haluat, voit kertoa millainen sinua kiinnostaa eniten: sidonta, käskytys, kipu, roolit, aistideprivaatio… vai vain se kuuma tunne, että joku ottaa ohjat hetkeksi. Voin ehdottaa sinulle juuri siihen sopivan, aloittelijaystävällisen ensikokeilun — sellaisen, jossa sydän hakkaa, mutta turva pysyy.
