Mitä tarkoittaa avoin suhde?

Avoin suhde tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että te kaksi olette yhdessä, mutta ette sulje mahdollisuutta sille, että jompikumpi (tai molemmat) voi harrastaa seksiä, romantiikkaa tai jonkinlaista “lisäyhteyttä” myös suhteen ulkopuolella – teidän sopimuksen mukaan. Se ei ole yksi tietty malli, vaan laaja käsite, sateenvarjo. Ja se sateenvarjo voi olla silkkiä, nahkaa tai ihan tavallinen markettikamaa, riippuen siitä mitä te olette sopineet… ja mitä te oikeasti pystytte kantamaan. Ja joo, “avoin” kuulostaa usein siltä kuin ovi olisi selällään, musiikki kovalla ja kaikki tervetulleita. Mutta käytännössä avoimuus on usein tarkkaa. Rajattua. Jopa yllättävän kurinalaista. Koska jos rajoja ei ole, tilalle tulee kaaos, ja se ei ole se kuuma, leikkisä kaaos, vaan se “miksi en saanut nukuttua kolmeen yöhön” -kaaos. Avoin suhde ei automaattisesti tarkoita, että rakkaus on heikkoa tai että joku “ei riitä”. Se voi tarkoittaa myös sitä, että teidän tapa rakastaa on… tilava. Utelias. Hieman vaarallinen, sillä hyvällä tavalla, sellainen joka saa posket kuumottamaan, kun sovitte asioita ääneen. Ja samaan aikaan se voi olla tosi arkinen järjestely: lapsia, töitä, aikatauluja, ja sitten joskus keskiviikkona joku käy treffeillä, ja torstaina syödään yhdessä lohikeittoa kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Aika villi yhdistelmä, eikö.

Avoin suhde ei ole sama kuin “vapaa seurustelu” tai pettäminen

Tämä kohta on tärkeä, koska moni sekoittaa nämä. Avoin suhde perustuu suostumukseen. Se on sovittu. Sitä ei tehdä salaa. Pettäminen taas on sopimuksen rikkomista, ja sopimus voi olla lausumatonkin, mutta se on silti olemassa: “me olemme toistemme kumppaneita, ja tämän sisällä on tietty luottamus.” Kun luottamus rikotaan, rikotaan jotain perustavaa. Avoin suhde voi olla monelle nimenomaan tapa suojella luottamusta: mieluummin rehellisyys kuin varjot. Mutta varoitus, koska olen se flirttaileva ystävä joka sanoo tämän suoraan: kaikki “avoin” ei ole avointa. Joskus joku ehdottaa avointa suhdetta, koska haluaa luvan tehdä jo mielessään tapahtunutta. Joskus “avoin” on laastari. Joskus se on ovenkahva, josta yritetään päästä ulos, mutta ei uskalleta sanoa sitä ääneen. Se ei tarkoita, että avoin suhde olisi huono idea. Se tarkoittaa vain, että motiiveilla on väliä. Aina. Ja sitten se vapaa seurustelu. Se voi tarkoittaa sitä, ettei ole sitoutumista, että katsellaan rauhassa. Avoin suhde taas on usein nimenomaan sitoutunut suhde, jossa on yksi ensisijainen kumppanuus (ei aina, mutta usein), ja sen rinnalla muita yhteyksiä. Ero on siinä, että “me” on olemassa. Teillä on koti, tai ainakin yhteinen todellisuus, johon palataan.

Miksi joku haluaa avoimen suhteen?

Syitä on monia, ja osa niistä on hyvin… inhimillisiä. Halu vaihteluun, toive kokea uutta, seksuaalinen uteliaisuus. Joskus myös se, että yhden ihmisen kanssa kaikki ei täyty, eikä tarvitsekaan täyttyä. Se voi kuulostaa kylmältä, mutta se ei ole välttämättä sitä. Voi rakastaa toista syvästi ja silti kaivata toisenlaista kosketusta, toisenlaista katsetta, uuden ihmisen energiaa, sitä pientä sähköä, joka napsahtaa, kun joku vieras hymyilee kuin tietäisi sinusta jotain, mitä et ole kertonut. Joskus avoin suhde liittyy identiteettiin. Joku huomaa olevansa polyamoriainen, tai ainakin poly-uteliaampi kuin luuli. Joku toinen taas kokee, että monogamia tuntuu säännöltä, ei valinnalta. Ja sitten kun siitä tuleekin valinta, se helpottaa: “Minä valitsen sinut, mutta en valitse sulkea silmiäni siltä, että halu on elossa.” On myös käytännöllisempiä syitä, joista harvemmin puhutaan ääneen, koska ne eivät ole yhtä romanttisia. Pitkä matkasuhde. Eriävät libidot. Sairaus, joka muuttaa seksielämää. Elämäntilanne, jossa yhteinen arki on vahva, mutta seksi ei juuri nyt kulje. Avoin suhde voi olla tapa pitää läheisyys hengissä, joskus jopa suojella suhdetta, mutta… se ei ole automaattinen pelastus. Se voi myös nostaa kaiken pinnalle. Kaiken.

Avoin suhde on sopimus, ei pelkkä fiilis

Jos haluat ymmärtää, mitä avoin suhde tarkoittaa, ajattele sitä kuin teillä olisi oma käsikirjoitus. Ei mikään kuivakka juristipaperi (vaikka joskus tekisi mieli), vaan yhteinen ymmärrys siitä, mikä on ok ja mikä ei. Mitä saa tehdä, kenen kanssa, missä, milloin, ja mitä siitä kerrotaan. Joillekin sopii “kerro kaikki”. Toisille “kerro vain oleellinen”. Joillekin “en halua yksityiskohtia, mutta haluan tietää, että olet turvassa ja että meillä on edelleen aikaa.” Tässä kohtaa alkaa se oikea työ, ja samalla se kuuma osa. Koska rehellisyys, kun se on hellää mutta suoraa, on yllättävän eroottista. “Minua jännittää.” “Minua pelottaa.” “Minua kiihottaa ajatus siitä, että joku muu haluaa sinua.” Tai päinvastoin, “minua ei kiihota, minua sattuu.” Kaikki nämä voivat olla totta, jopa samaan aikaan. Ihminen on sekava olento, ja silti ihana. Avoin suhde tarkoittaa usein myös sitä, että teillä on “ensisijainen” suhde, mutta ei aina. Joillakin ei ole hierarkiaa, ja sekin on oma maailmansa. Mutta jos teillä on, se kannattaa sanoa ääneen. Se ei ole epäreilua, se on rehellistä: “Me olemme toistemme koti.” Ja silti joskus kotiin tuodaan tarinoita.

Millaisia avoimia suhteita on olemassa?

Avoin suhde voi olla monen näköinen. Tässä pieni, säästeliäs lista, koska lupasin olla listaamatta liikaa, mutta jotain rakennetta tekee mieli.

• Seksuaalisesti avoin: seksi muiden kanssa on ok, mutta romanttinen sitoutuminen ei (tai sitä vältetään).
• Romanttisesti ja seksuaalisesti avoin: myös tunnesuhteet muiden kanssa ovat mahdollisia.
• Don’t ask, don’t tell”: tehdään mitä tehdään, mutta ei puhuta yksityiskohdista (toimii joillekin, räjähtää toisilla).
• Swingaaminen / parinvaihto: tehdään yhdessä tai toisten parien kanssa, usein sosiaalisena ja seksuaalisena juttuna.
• Polyamoria: useita rakkaussuhteita rinnakkain, usein jatkuvampina ja tunnesidettä sisältävinä.

Ja sitten on teidän oma malli, jota ei voi nimetä yhdellä sanalla. Se on ihan ok. Teidän ei tarvitse mahtua muiden määritelmiin, mutta teidän pitää mahtua toistenne todellisuuteen.

Rajat ratkaisevat

Rajat eivät ole merkki siitä, että ette luota toisiinne. Rajat ovat merkki siitä, että ymmärrätte, että olette ihmisiä. Että mustasukkaisuus voi ilmestyä kuin kutsumaton vieras. Että väsymys tekee hauraaksi. Että joskus seksi on vain seksiä, ja joskus se on portti tunteisiin, eikä kukaan tiedä etukäteen kumpaa se on. Tyypillisiä rajoja ovat esimerkiksi: ei yhteisiä ystäviä, ei työpaikalta, ei meidän sängyssä, ei yökyläilyjä, aina kondomi, aina testit tietyin väliajoin, ei deittailua silloin kun meillä on sovittu yhteistä aikaa. Toisille taas on tärkeää, että ulkopuoliset suhteet eivät vie viikonloppuja, koska viikonloppu on “meidän”. Joku tarvitsee myös rajan siihen, milloin kerrotaan: heti, seuraavana päivänä, vai sovitussa check-in -keskustelussa. Ja hei, joskus raja on myös: “Jos tämä satuttaa liikaa, lopetetaan.” Se ei ole epäonnistuminen. Se on huolenpitoa.

Mitä pitää tietää mustasukkaisuudesta?

Mustasukkaisuus on se sana, jota moni pelkää, ja samaan aikaan se on vain tunne. Tosi voimakas, kyllä. Välillä nolo. Välillä raaka, sellainen joka puristaa kurkkua ja tekee mielestä elokuvan, jossa kumppani nauraa jonkun toisen kanssa ja sinä… tiedät muka kaiken. Mutta tunne ei ole käsky. Se on viesti. Se kertoo tarpeesta: turvasta, arvostuksesta, läsnäolosta, kontrollista, siitä että haluaa olla erityinen. Avoin suhde ei poista mustasukkaisuutta. Se tuo sen usein näkyviin. Ja siinä on yksi avoimen suhteen salaisista mahdollisuuksista: opit tuntemaan itsesi. Se ei ole aina kivaa, mutta se on rehellistä. Joskus mustasukkaisuus muuttuu kateudeksi (“haluaisin myös”), joskus se muuttuu peloksi (“jäänkö sivuun”), joskus se muuttuu kiihottumiseksi (“ajatus sinusta toisen kanssa…”). Joo, myös tämä on yleisempää kuin ihmiset myöntävät. Jos te osaatte puhua mustasukkaisuudesta ilman syyttelyä, teillä on jo supervoima. Sillä syyttely tappaa halun nopeasti. Mutta haavoittuvuus, kun se on turvallista, voi lisätä läheisyyttä. “Tarvitsen sinulta tänään enemmän.” Siinä on jotain. Siinä on.

Muista puhua

Avoin suhde elää kommunikaatiosta. Ei niin, että jokaisesta tunteesta tehdään seminaari, mutta niin, että teillä on kanava auki. Avoimuus ilman kommunikaatiota on kuin yökerho ilman valoja: kaikki törmäilee, ja joku loukkaantuu. Moni hyötyy siitä, että sovitaan säännölliset check-init: esimerkiksi kerran viikossa tai kahden viikon välein, jolloin käydään läpi fiilikset, rajat, mahdolliset uudet ihastukset, ja myös se tärkeä: “Miltä meidän seksi tuntuu?” Koska avoin suhde ei korjaa teidän välistä yhteyttä itsestään. Se voi jopa paljastaa, että yhteys on ollut jo pitkään huollon tarpeessa. Ja ajoitus. Jos kumppani tulee kotiin myöhään ja sinä olet valmiiksi herkkä, ehkä se ei ole paras hetki avata keskustelua yksityiskohdista. Tai ehkä on, jos teidän tapa on olla suoria. Mutta se pitää tietää. Teidän pitää tuntea toisianne. Sillä tavalla kuin vain pariskunnat oppivat: riitojen, sovintojen, naurun, ja joskus liian pitkien iltojen kautta.

Turvallisuus avoimessa suhteessa

Avoin suhde tarkoittaa käytännössä myös seksuaaliterveyttä. Kondomit, suuseksisuojat, testaukset, ehkäisy, rajat päihteiden kanssa, ja se rehellinen: “Jos jotain tapahtuu, kerrotaan heti.” Ei siksi että pitää raportoida, vaan siksi että toisen keho on myös sinun vastuullasi, ainakin siinä mielessä että et altista häntä tietämättään. Ja maine. Joo, tämä on se tylsä kohta, mutta tärkeä. Kaikki eivät ymmärrä avointa suhdetta. Joissain porukoissa tieto leviää, ja siitä tulee puhetta. Teidän kannattaa sopia, kuka tietää ja mitä. Ei häpeän takia, vaan suojan. Teidän elämää ei tarvitse selittää jokaiselle.

Mitä avoin suhde vaatii ihmiseltä?

Se vaatii kykyä sietää epävarmuutta. Ei koko ajan, mutta joskus. Se vaatii oman arvon tuntoa, tai ainakin halua rakentaa sitä: “Vaikka kumppanini tapaa muitakin, olen silti valittu.” Se vaatii myös kykyä sanoa ei, ja kykyä kuulla ei. Ja se vaatii itsekuria enemmän kuin moni arvaa, koska “haluan” ei voi aina mennä sopimuksen ohi. Se vaatii myös sitä, että erottaa fantasiat todellisuudesta. Fantasiassa kaikki sujuu: olet cool, vähän välinpitämätön, tietenkin haluttu, ja kaikki kumppanit ovat kohteliaita ja seksikkäitä eikä kukaan koskaan unohda viestiä. Todellisuudessa joku peruu treffit, joku kiintyy liikaa, joku ei kiinny ollenkaan, ja sinä istut sohvalla ja mietit, miksi sydän hakkaa. Avoin suhde ei ole jatkuvaa seikkailua. Se on usein myös tavallista elämää, jossa on yksi lisäkerros. Mutta se lisäkerros voi olla herkullinen. Voi olla.

Milloin avoin suhde ei toimi (tai ei ainakaan vielä)?

Jos suhde on valmiiksi täynnä katkeruutta, tai luottamus on juuri murtunut, avoin suhde voi pahentaa tilannetta. Jos toinen suostuu vain pelosta menettää kumppani, se ei ole suostumus, se on selviytymisstrategia. Ja se sattuu myöhemmin, yleensä. Jos kommunikaatio on jo nyt mahdotonta, avoimuus ei tee siitä helpompaa, se tekee siitä pakollista. Ja pakollinen on harvoin kuuma sana. Myös elämäntilanne vaikuttaa. Jos olette uupuneita, pieniä lapsia, nollaa omaa aikaa, avoin suhde voi tuntua enemmän projektinhallinnalta kuin nautinnolta. Ja kyllä, joillekin se silti toimii, koska se tuo energiaa. Mutta jos teillä ei ole aikaa edes toisillenne, onko teillä oikeasti aikaa muille? Kysymys, johon ei aina haluta vastata.

Miltä “hyvin toimiva” avoin suhde näyttää?

Se näyttää usein yllättävän… rauhalliselta. Ei draamalta, ei loputtomalta selittelyltä. Teillä on yhteiset säännöt, ja niitä päivitetään. Te pidätte toistenne puolta. Te ette käytä avoimuutta aseena. Teillä on oma intiimi maailma, joka ei katoa, vaikka siihen tulee sivupolkuja. Hyvin toimivassa avoimessa suhteessa kumppani ei ole kilpailija muiden kanssa, vaan liittolainen. Hän on se, jonka kanssa katsotaan tilannetta yhdessä, joskus käsi kädessä, joskus vähän irti, mutta kuitenkin samalla puolella. Teillä voi olla jopa leikkisyyttä: pieni flirtti siitä, että “no, oliko hauskaa”, mutta vain jos se tuntuu turvalliselta. Pakotettu leikkisyys on kuin huono vitsi, se ei naurata ketään. Ja tärkeintä: teidän oma yhteys ei ole automaattisesti “vähemmän arvokas”, vaikka siihen ei sisälly yksinoikeutta. Joillekin nimenomaan vapaaehtoinen valinta tekee siitä arvokkaamman. “Olen täällä, vaikka voisin olla muualla.” Siinä on painoa.

Mitä pitää sopia heti alkuun?

Teidän ei tarvitse ratkaista kaikkea ikuisiksi ajoiksi. Mutta alkuun kannattaa sopia ainakin peruspalikat: mitä avoimuus tarkoittaa juuri teille, mitä on sallittua, mitä ei, miten puhutaan ulkopuolisista, ja miten varmistetaan turvallisuus. Sopikaa myös perääntymisnappi. Se voi olla lause tai periaate: “Jos jommankumman olo käy liian pahaksi, pysähdytään ja arvioidaan.” Ja yksi ehkä yllättävä asia: sopikaa, miten pidätte huolta romantiikasta teidän välillä. Treffit. Kosketus. Pienet viestit. Avoin suhde voi tuoda uusia virikkeitä, mutta jos teidän oma yhteys jää hoitamatta, se kuihtuu. Se ei kuihdu siksi, että joku toinen tuli mukaan, vaan siksi, että te ette kastelleet omaa kasvia. Näin se menee, ärsyttävän usein.

Lopuksi

“Mitä tarkoittaa avoin suhde?” Se tarkoittaa rehellisesti sovittua tilaa, jossa uskalletaan katsoa halua silmiin, eikä aina kahlita sitä yhteen muottiin. Se tarkoittaa myös vastuuta. Toisen tunteista, omista tunteista, ja siitä kummallisesta faktasta, että ihmiset muuttuvat. Avoin suhde voi olla vapauttava. Se voi olla leikkisä. Se voi olla tulinen. Ja se voi olla myös välillä sotkuinen, vaikka te tekisitte kaiken “oikein”. Koska elämä ei lue ohjekirjoja. Jos teidän välillä on luottamusta, uteliaisuutta ja halua puhua, avoin suhde voi olla yksi tapa rakentaa suhde, joka tuntuu teidän näköiseltä. Ja jos jossain kohtaa huomaat, että se ei tunnu hyvältä, sekin on tieto. Arvokasta. Ei häpeällistä. Mutta jos päätätte lähteä tälle polulle… tee se niin, että kummankin sydän pysyy mukana. Ei vain keho. Ei vain ego. Sydän. Ja ehkä pieni pilke silmäkulmassa, koska muuten tästä tulee liian vakavaa, ja se olisi sääli.