Tietoinen koskettaminen on sellainen taito, joka kuulostaa ensin vähän… no, joogastudiolta tai terapeutilta, joka pyytää sinua “hengittämään tunteeseen”. Mutta oikeasti se on paljon arkisempi ja paljon kuumempi. Se on sitä, että kosketat toista (tai itseäsi) niin, että olet oikeasti paikalla. Ei kiireessä. Ei puoliksi puhelimessa. Ei “näin me aina tehdään” -autopilotilla. Ja kun se osuu kohdalleen, se tuntuu siltä kuin joku olisi kääntänyt valon päälle ihan tavallisessa huoneessa.
Se ei ole pelkkää eroottista kosketusta, vaikka… joskus sekin. Se on myös olkapäästä kiinni ottaminen, kun toinen on hajalla. Se on se, kun laitat käden ystävän selälle ruuhkaisessa baarissa ja johdat hänet ohi, ja käsi jää siihen sekunniksi pidemmäksi kuin olisi “tarpeen”. Pieni venytys ajassa. Se on myös se, kun huomaat yhtäkkiä, että olet koskenut itseäsi koko päivän kuin olisit esine, jota siirrellään paikasta toiseen, ja ajattelet, että ei. Ei tänään.
Tietoinen koskettaminen ei tarvitse kynttilöitä eikä valkoista pellavalakanaa, vaikka nekin voivat olla… viehättäviä. Se tarvitsee vain huomion. Ja vähän rohkeutta.
Mitä “tietoinen” tässä oikeastaan tarkoittaa?
Tietoinen tarkoittaa, että huomaat mitä tapahtuu. Kuulostaa helpolta, mutta on se vähän petollista. Kosketus on nopea kieli. Se menee suoraan hermostoon, suoraan muistiin, suoraan siihen osaan sinua, joka ei selitä vaan reagoi. Jos olet läsnä, huomaat pienet erot: toisen hengityksen rytmin, ihon lämpötilan, sen miten lihas antaa periksi tai jännittyy. Jos et ole läsnä, kosketuksesta tulee suoritus. Tai rutiini. Tai jotain, mikä lipsahtaa liian kovaksi, liian kevyeksi, liian välinpitämättömäksi.
Tietoinen koskettaminen ei myöskään ole sama kuin “aina hellä”. Joskus tietoinen kosketus on napakka, selkeä, maadoittava. Joskus se on melkein olematon, vain sormenpää, joka kysyy luvan. Joskus se on nauru, joka karkaa, koska joku kutittaa vahingossa väärästä paikasta ja teidän molempien keho sanoo, että hah, ihmisiä tässä ollaan. Ja sekin on tietoinen, jos sen huomaa.
On myös se jännittävä kohta, jossa tietoinen koskettaminen muuttuu kommunikaatioksi ilman sanoja. Se on vähän vaarallinenkin, koska se toimii. Ja siksi sitä ei kannata käyttää huolimattomasti.
Miksi kosketus osuu niin syvälle, niin nopeasti?
Kosketus on ensimmäisiä asioita, joita opimme. Ennen kieltä, ennen logiikkaa, ennen sitä kun opimme peittämään tunteita siististi. Siksi kosketus voi lohduttaa tehokkaammin kuin mikään “kyllä se siitä”. Ja siksi vääränlainen kosketus voi tuntua pahalta, vaikka se olisi “tarkoitettu hyvin”. Keho ei välitä tarkoitusperistä samalla tavalla kuin pää.
Tietoisessa koskettamisessa on lupa ottaa tämä vakavasti. Ei jäykästi, vaan arvostaen. Kun kosketat, kosketat hermostoa. Kun kosketat, kosketat tarinaa. Toisen rajoja, toisen toiveita, joskus toisen vanhoja kokemuksia, joita ei ole kerrottu ääneen. Ja kyllä, joskus sinä kosketat myös omaa tarinaasi, koska reaktiot eivät synny tyhjiöstä.
Siksi tässä on pieni, vähän flirttaileva mutta rehellinen salaisuus: hyvä kosketus ei ole tekniikkaa, se on kuuntelemista. Ja kuunteleminen voi olla… viettelevää.
Sana suostumuksesta
Tietoinen koskettaminen ilman suostumusta on vain koskettamista, joka rikkoo. Ja se on tylsää. Oikeasti. Mikään ei tappaa latausta niin tehokkaasti kuin epätietoisuus siitä, onko tämä ok. Suostumus ei tarkoita lomaketta eikä oikeudenkäynnin tunnelmaa. Se voi olla katse, nyökkäys, “joo”, käsi joka tulee vastaan, keho joka kallistuu lähemmäs. Ja silti, joskus on kuumaa kysyä suoraan: “Haluatko, että kosken näin?” tai “Onko tää hyvä?” Ihan pienellä äänellä, melkein kuin salaliitto.
Rajat eivät ole este, ne ovat kartta. Kun joku sanoo “ei tuohon”, hän ei sano “ei sinulle” vaan “tähän suuntaan ei”. Ja se tekee muista suunnista kirkkaampia. Tietoinen koskettaminen on rajojen kunnioittamista niin, että se ei tunnu varovaiselta nipottamiselta, vaan siltä, että toinen on arvokas. Ja arvokkuus on… kyllä, sekin voi olla eroottista.
Jos olet epävarma, tee tästä tapa: aloita pienestä, lisää vähitellen, tarkista. Se kuulostaa kliiniseltä, mutta käytännössä se on kuin tanssi, jossa kumpikin kuuntelee rytmiä eikä vain suorita askelia.
Läsnäolo
Läsnäolo ei ole mystinen tila. Se on valinta. Ja se on myös harjoitus, koska hermosto rakastaa tuttuja teitä: kiire, analysointi, suorittaminen, “miltä minä näytän nyt”. Tietoisessa koskettamisessa on lupa pudottaa se kaikki hetkeksi.
Kokeile tätä joskus, ihan arkisesti: kun kosketat toista ihmistä, älä ajattele seuraavaa siirtoa. Älä suunnittele. Pidä käsi paikallaan yhden hengityksen verran pidempään kuin normaalisti. Sitten huomaa, mitä tapahtuu. Tapahtuuko mitään? Tuleeko lämpö? Rentoutuuko toinen? Tuleeko omaan rintaan pieni pehmeneminen, tai vatsaan jännitys, tai jokin muisto, joka yrittää tulla väliin.
Ja jos mikään ei “tapahtunut”, sekin tapahtui. Koska huomasit. Tietoinen koskettaminen on myös sitä, että hyväksyy neutraalin, tyhjän, vähän tylsänkin hetken ilman että pakottaa siitä jotain. Se on yllättävän vaikeaa. Ja yllättävän vapauttavaa.
Tietoinen koskettaminen arjessa
Moni ajattelee kosketusta vasta parisuhteessa tai treffitilanteissa, mutta arjen kosketus on se perusta, josta kaikki muu nousee. Jos arjessa kosketus on vain ohimennen, kiireessä, silloin keho oppii, että kosketus = “siirry, väistä, tehdään tämä nopeasti”. Jos arjessa kosketus on läsnäolevaa, keho oppii, että kosketus = turva, yhteys, leikki, lupa olla.
Pieniä esimerkkejä, joita voit kokeilla ilman että kukaan joutuu kiusalliseen tilanteeseen:
- Kun halaat, älä irrota heti kun “sopiva aika” on kulunut. Hengitä kerran yhdessä ja irrota vasta sitten.
- Kun ohitat kumppanin keittiössä, kosketa olkapäätä tai alaselkää sekunniksi, mutta tee se kuin sanoisit “mä näen sut”.
- Kun istutte vierekkäin, anna käden levätä toisen reidellä tai kädellä, täysin passiivisesti, ilman että se “johtaa” mihinkään. Vain siinä.
Tässä on se kohta, jossa moni säpsähtää: “Eikö se ole turhauttavaa, jos ei johda mihinkään?” Ehkä. Tai sitten se rakentaa latausta, sellaista hiljaista, jossa on aikaa. Ja aika on usein se puuttuva ainesosa.
Ole hidas
Jos minun pitäisi valita yksi sana tietoiselle koskettamiselle, se olisi hitaus. Ei aina, ei kaikessa, mutta usein. Hitaus tekee tilaa tuntemuksille. Se antaa hermostolle aikaa rekisteröidä “tämä on turvallista” tai “tämä ei ole”. Se antaa myös tilaa halulle kasvaa. Koska halu ei aina syty klik, se nousee. Se kerääntyy. Se rakentuu.
Hidas kosketus voi olla esimerkiksi:
- Kämmen, joka liukuu kyynärvarren yli niin, että painetta on juuri sen verran että iho reagoi.
- Sormenpäät niskassa, lähellä hiusrajaa, kuin lupaus.
- Selän silittäminen niin, että pysähdyt lapaluun kohdalle, koska siinä on jotain… ja annat sen olla hetken.
Ja jos ajattelet nyt “tämä kuulostaa liian tarkoitukselliselta”, niin kokeile tehdä se epätäydellisesti. Tietoinen koskettaminen ei vaadi koreografiaa. Se vaatii, että et karkaa.
Kosketa myös itseäsi tietoisesti
Tätä ei sanota tarpeeksi: tietoinen koskettaminen alkaa usein itsestä. Ei pelkästään seksuaalisesti, vaan hoivana. Miten kosketat omaa kehoasi suihkussa? Kuivatessa? Laittaessasi voidetta? Riisutko vaatteet kuin repisit kuoren, vai kuin avaisit lahjan, jossa sattuu olemaan sinä.
Tietoinen itsekosketus voi olla pieni, mutta se muuttaa sävyn:
- Laita käsi rinnan päälle ja hengitä kolme kertaa, ihan kuin rauhoittelisit ystävää.
- Hiero käsivoidetta hitaasti, tunne sormien väli, rystysten karheus, lämpö.
- Pidä kämmen vatsalla, ja anna vatsan nousta kämmentä vasten. Ei mitään suoritusta, vain kontakti.
Tämä ei ole itsekeskeistä. Tämä on hermoston kielioppia. Kun opit kuuntelemaan itseäsi kosketuksen kautta, sinun on helpompi kuunnella toista. Ja se tekee sinusta vaarallisen hyvän koskettajan, sellaisen, jonka lähellä toiset huokaisevat helpotuksesta ennen kuin edes tietävät miksi.
Kehon mikrosignaalit
Tietoinen koskettaminen on kuin lukisi hyvin pientä tekstiä, joka on kirjoitettu iholle. Mikrosignaalit ovat pieniä, mutta ne ovat rehellisiä. Hengityksen muutos. Hartioiden laskeutuminen. Sormen puristus. Lantion asennon vaihtuminen. Ihon nouseva lämpö. Tai päinvastoin, pieni vetäytyminen, leukaperien kiristyminen, katseen karkailu.
Tässä kohtaa on hyvä muistaa: et ole ajatustenlukija. Ja silti, voit olla tarkka. Jos huomaat vetäytymistä, älä suutu tai loukkaannu. Pysähdy. Kysy. Tai muuta painetta, paikkaa, rytmiä. Jos huomaat avautumista, älä myöskään ryntää. Usein paras vastaus “lisää” -signaaliin on… hitain mahdollinen lisäys.
Kaikki signaalit eivät ole yksiselitteisiä, ja joskus ihminen jännittyy myös hyvän tunteen edessä, koska se on paljon. Se on se kohta, jossa sanoilla voi olla yllättävän hyvä rooli, vaikka kosketus onkin pääkieli.
Tietoinen koskettaminen parisuhteessa
Pitkässä suhteessa kosketus voi latistua “hyötyliikkeeksi”: nopea pusu, nopea puristus, nopea ohitus. Ei pahalla, vaan koska elämä. Siksi tietoinen koskettaminen on kuin pieni kapina arkea vastaan. Se sanoo: pysähdy, me ollaan vielä tässä, mä haluan tuntea sut.
Kokeilkaa joskus sopia hetki, joka ei ole esileikki eikä terapia, vaan kosketushetki. Ajastin vaikka kymmenen minuuttia. Toinen koskettaa, toinen vain vastaanottaa. Ei tarvitse tehdä mitään takaisin. Sitten vaihdetaan. Ja sääntö: kosketus ei “johda” mihinkään ellei molemmat erikseen halua. Tämä tekee tilanteesta yllättävän kuuman, koska se poistaa painetta. Kun mikään ei ole pakko, moni asia alkaa yhtäkkiä tuntua mahdolliselta.
Ja jos tulee nauru, kömpelyys, joku kyynärpää väärään paikkaan… hyvä. Se tarkoittaa, että ette ole koneita. Tietoinen koskettaminen ei ole täydellisyyden tavoittelua. Se on yhteyden tavoittelua, ja yhteys on sotkuinen, ihana.
Mitä tehdä, jos kosketus pelottaa tai tuntuu vaikealta
Joskus kosketus ei tunnu hyvältä, vaikka se olisi “oikeanlaista”. Silloin kannattaa olla lempeä itselle. Keholla voi olla syitä: stressi, uupumus, aiemmat kokemukset, kipu, ylivirittynyt hermosto. Tietoinen koskettaminen ei tarkoita, että pakotat itsesi “tykkäämään”. Se tarkoittaa, että huomaat mitä tapahtuu ja toimit sen mukaan.
Tässä auttaa usein pieni asteikko: “Onko tämä 1–10 asteikolla ok?” Jos vastaus on 4, älä tee siitä 8:aa väkisin. Tee siitä 5. Pienempi muutos. Pehmeämpi lähestyminen. Lisää vaatetta päälle. Vähemmän katsekontaktia tai enemmän, riippuu ihmisestä. Pidä tauko. Palaa myöhemmin.
Ja joskus, kyllä, ajatus jää kesken, koska keho sanoo “en vielä”. Senkin pitää saada olla.
Lopuksi
Tietoinen koskettaminen on tapa sanoa: “Mä olen tässä, ja mä kunnioitan sun kehoa, ja mä annan itselleni luvan tuntea.” Se on flirttiä, mutta turvallista flirttiä. Se on rohkeutta, mutta pehmeää rohkeutta. Se on myös käytännöllistä, koska se vähentää väärinymmärryksiä, lisää turvaa, ja tekee monesta hetkestä syvemmän ilman että tarvitsee tehdä siitä isoa numeroa.
Aloita yhdestä kosketuksesta tänään. Yhdestä, jossa olet oikeasti mukana. Yhdestä, jossa et kiirehdi lopputulosta. Yhdestä, jossa annat itsesi huomata, ja antaa toisen huomata, että hänet huomataan.
Ja jos se tuntuu vähän liian intiimiltä, vähän liian paljastavalta… no, ehkä se on juuri se.
